Aamuyöstä iski hirvittävä migreeni. Soitin kahdeksalta töihin, ja selitin; pomo sanoi jotain sellaista, että tokkopa tuo nyt niin paha päänsärky on, ettei töihin voisi tulla, jos ottaa vähän särkylääkettä. Hänelle migreeni on vain ruikutusta. Kunpa Karman laki saattaisi hänet vielä kerran oksenteleman migreeniään oikein kunnolla ja muistamaan minua:)

Kuukautiset alkoivat sunnuntaina. Kun mainitsin siitä eilen U:lle puhelimessa, hän ei sitten pistäytynytkään eilen; mitähän se kertoo syvällisestä ihmissuhteestamme. No, ehkä juuri eilen oli ihan mukavaa olla yksin. Kävin alakerran baarissa yhdellä (ihan oikeesti - migreenini ei ole krapulaa), katselin paikalla olevia miehiä mutta en ryhtynyt juttuihin. Ja katsoin videolta Hiljaiset sillat -leffaa, joka on pitkään odottanut kasetilla.

U. kanssa sovittiin, että hän tulee perjantaina käymään töiden jälkeen. Vaimonsa on anopin luona lasten kanssa koko viikonlopun, ja U. lähtee perässä sinne lauantaina. Ehkä hän voi jopa jäädä yöksi? Varaan hyvää ruokaa ja viiniä...tuoksukynttilöitä..

Mutta nyt takaisin peiton alle. Olo on tosissaan surkea.